Viikonloppu häämöttää. Tänään ei ole edes koulua, onneksi! Saatiin kyllä todella kiitettävästi tehtäviä, että sen puoleen kyllä on päiväksi aktiviteetteja.

On viikko mennyt nopeaan. Joka päivä koulusta saatu jotain opiskeltavaa (no ei sitä muuten opi). Ja eilen urakoitiin ihanat verhot ikkunoihin, niin kyllä nyt pimentää ja auringon pitää loitolla. Myönnän että epäilevällä kannalla olin avokkini raksa-taidoista, mutta hyvinhän se meni kun ensin käytiin vähän keskustelua siitä kuuluuko ne verhot laittaa ikkunan karmeihin kiinni vaiko sinne yläpuolelle, seinään.

Ja sitten. Voi ihanaa. Kaverini sai jokin aika sitten vaavelin, pienen pojan. Nyt poika on pari viikkoa vanha. En ole edes itse vielä nähnyt tätä ihanuutta, kun he asuvat kaukana toisella paikkakunnalla.. Mutta sain kunnian päästä kummiksi. Olen vallan tohkeissani kyseisestä luottamuksesta. Viikon päästä ollaan menossa visiitille heidän luokseen. Ja noloa (?) kyllä, en ole edes tavannut lapsen isää. Sekin tekee tästä luottamuksesta suuremman oloista.

Jaa miksi en ole tavannut tätä isää? ..No, tämä ystäväni muutti tältä paikkakunnalta tuonne kauas joskus pari vuotta sitten ja tapasi siellä asuessaan tämän miehen. Valitettavasti en ole ikinä, syystä taikka toisesta, päässyt käymään heidän luonaan lukuisista suunnitelmista huolimata. Vaikkakin tämä ystäväni on kyllä täällä käynyt ja olemme aina silloin tavanneet ja pitäneet muutenkin aktiivisesti yhteyttä, niin yleensä miehet vain on jätetty pois tyttöjen tärskyistä.

Että näin. Olen kovasti pohtinut, mitä tälle pienelle siihen nimenantotilaisuuteen ostaisi. Vanhemmilla ei ole mitään toivomuksia. Että ihan perinteinen kummilusikka/-valokuvakehys vai mikäköhän olisi sopiva tapa muistaa? Vinkkejä kiitos :)